On vuosi 2002. Vanja-eno istuu kiikkustuolissa Serebrjakovin kartanon kuistilla, aivan niinkuin on istunut jo 102 vuotta ennen tätäkin. Yhtäkkiä ummehtuneen tunnelman katkaisee radiosta kajahtava newyorkilaisen LCD Soundsystem-orkesterin läpimurtokappale Losing My Edge. Kaikki on hetkessä toisin. Vanja-eno on muuttunut. DJ VANJA on syntynyt!

Näyttelijä Tuomas Rinta-Panttilan hilariöösi ja kertakaikkisen kohottavalla tavalla katkera ja surumielinen sooloesitys toteutumattomista unelmista ja yrityksestä kuitenkin toteuttaa niitä. Lavalla Dj-kamat, katossa melkoisen määrän peileistään menettänyt peilipallo ja keskiössä mies, joka maanisesti toteuttaa taiteellista unelmaansa. Kaikkeni annan, tuli mitä tuli!

Musiikki pauhaa ja hiki lentää, kun Rinta-Panttila lataa esityksen muotoon kokemuksensa näyttelijänä, DJ:nä, tanssijana, muusikkona ja musiikin rakastajana.